Kirje hallintovaliokunna kansanedustajalle.
Olen huolestunut hallituksen esityksestä laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. On täysin selvää, että yhteiskunnan tulee kehittää keinoja joukkosurmien eliminoimiseksi. Nyt kuitenkin käyttöön esitettävä keinovalikoima ei sitä tule tekemään. Päinvastoin se tulee siirtämään aseita entistä enemmän laittomille markkinoille ja sen mukaiseen käyttöön. Jos puututtaisiin todellisiin ongelmiin – nuorten miesten syrjäytymiseen ja yhteisöttömyyteen, tulos olisi toinen. Pidän ampuma- ja metsästysharrastusta sosiaalisen kontrollinen näkökulmasta, ja juuri sen takia, erinomaisena keinona kehittää nuoren miehen ja vanhemmankin psyykettä ja mielen hallintaan. Tätä toimintaa ei pidä missään nimessä mennä kahlitsemaan tai estämään.
Nyt valmistelussa oleva hallituksen esitys pitää sisällään tulkinnanvaraisuuksia ja tulee aiheuttamaan ongelmia, kun lakia yritetään soveltaa käytäntöön. Lakivalmistelussa paistaa läpi osittainen asiantuntemattomuus, joka on ymmärrettävää, kun ministeriön valmistelussa ohitettiin asiantuntijatahojen osallistaminen. Nyt te onneksi hallintovaliokunnassa pyritte korjaamaan muiden tekemiä laiminlyöntejä. Olen pahoillani siitä, että asealan järjestöt aiemmin syrjäytettiin. Heidän tietotaidolla päästäisiin edelleen nimenomaan luvattomien aseiden määrän merkittävään vähentämiseen ja heidän keinoillaan asekoulutus ja –seuranta toimisivat viranomaisjärjestelmääkin paremmin. Ymmärrän kyllä missä paniikissa nykyinen hallitus oli tehdessään päätöksiä aselainsisällöstä iltakoulussaan.
Tällä hetkellä olisi oikeudenmukaisin ja kansalaisten yhdenvertaisuutta kunnioittavin ratkaisu viheltää pilliin ja jatkaa lain valmistelua. Erityisen painon laittaisin viranomaistyöskentelyn parantamiseen jo nykyisen lainsäädännön perusteella. Se on hyvä laki. Liikaa on syyllistetty nykyisiä aseen omistajia. Jos nykyistä käytäntöä tarkasteltaisiin avoimin silmin, päädyttäisiin johtopäätöksiin, että ongelmana eivät ole nykyiset luvalliset ampuma-aseharrastajat tai metsästäjät. Väistämättä herääkin kysymys, että miksi juuri heitä aiotaan kurittaa?
Käyköön aselain suhteen miten tahansa, sen valmisteluprosessi tulee aiheuttamaan keskustelua pitkään. Se ei ole noudattanut demokraattiselle valtiolle kuuluvia prosesseja.
Seuraavissa liitteissä esitän Uuden Suomen blogeistani poimituista yli tuhannesta kommentista keskustelemiamme selkeitä epäkohtia, joita lakeihin ollaan nyt esittämässä. Pienenä puutteena esityksessäni on, että en ole vielä nähnyt asetustekstiä. Lopuksi kerron miten muilla keinoilla voitaisiin aseiden määrää saada vähemmäksi kunniallisella ja muutoinkin yksilön oikeuksia kunnioittavammalla tavalla.
Esitän tässä yhteydessä vielä huoleni siitä, että asealan ja metsästysalan harrastajafoorumeissa erityisesti [tiettyjä tahoja] osoitetaan sormella nykyisen esityksen heikkouksista. Kun tähän liitetään lainsäädännön toinen vaihe, ampumaratojen säätely, joka ei ainakaan tule lisäämään ratojen määrää, lainsäädäntö koetaan nykyisen hallituksen haluksi rajoittaa ampuma- ja metsästysharrastusta radikaalilla tavalla. Aseluvat halutaan sitoa harrastuneisuuteen, jonka tekeminen ei ole mahdollista, jos ei ampumaratoja ole. Tämä kysymys on nousemassa Helsingissä merkittäväksi kysymykseksi, ja jo seuraavissa vaaleissa.
13.3.2010
Parhain terveisin
Jarmo
